Karjal – kieli da kogonazkul’tuuru?

Sirkka Vepsä, Karjalan Kielen Seuran halličuksen jäsen

Karjal – kieli da kogonazkul’tuuru?

Karjalan kieli – Mi se on? Muinaine tuohenpalago, kuduas on muudamii hieroglyfilöi? Nägökandu on viäry, ku karjalan kieldy on nämmilgi alovehil paistu jo 1200 vuottu tagaperin! Meijän päivännouzupuolen kul’tuuran enzimäine kirjutus oli karjalan- ei suomenkieline, tuoheh kirjutettu, suoperäzes muas säilynyh ”jumalan nuoli” -tekstu. Se on tiijon mugah vahnin baltiekkumerensuomelazekse kielekse kirjutettu tekstu.
Karjalan kieli on iččenäine, oigei kieli, kudai kuuluu baltiekkumerensuomelazien kielien joukkoh. Sen pagiziimiäry on kolmandeksi suurin suomenkielen da estounien jälgeh. Karjal ei sit ole vai nostalgiedu täyzi olii bul’ku, ei miffu eigo mistierii. Tuttavus da vierahus ollah karjalan kieles yhtelaigua täs – eihäi ole olluh valdivuo nimeltäh Karjal. Karjalazet, mieleltäh vällät kottuniekat ”ollah azetuttu luagerih” kieli kerallah valduapidäjien ruadoloin mugah toiči lähembäs Ohotansalmie, toiči Oniegujärven libo Luadogan aldoloi. Hyö ollah astuttu ”turistoinnu” daže Volgan šuarah – ainos Tverih sah.
Ylen vaigielois ololois meijän jälgimäzien voinien evakot luajittih poikkevuksellizen lujan kieli- da kul’tuurusillan eri puolil meijän muadu. Da ei olluh kyzymys vaiku ”fiizillizen evakkorien” kridžisemizes ymbäri Suomie. ”Rien jallaksil” ripui – juuret poikki – rajattoman arvokas kul’tuuruperindö rakkahien taboin da pravoslaunoin vieronke. Samas uzlas ripui sanondumaltoltah bohattu, runolline, taibui, pehmei, čoma da uvvistumizeh lujah maltai karjalan kieli. Ozakse se ripui da ei katkennuh!
Evakkoregilöin ohjuamizes vastai poliittine valdu. Juuriltah revitellys kanzas ei roinnuhgah läs puolen miljonan suuruttu kanzanlizävysty, kudai peittyy ymbäri olijah kul’tuurah kui jalgu sukkah. Ei, hos se sai ”kielikylbylöigi”. Niken ei ollut varustahes sih, kui eloksentavat da kul’tuuru uuzil eländupaikoil ijettäs! Muattoman kanzan henginengi piäomazus huavoittui ylen pahoi. A se ei kuadunuh, ei kuolluh! Hos karjalan kieli mureni, ollah sen palazet bohatutettu kui meijän alvehellizen muga i kanzallizen kul’tuuran jalokivie! Karjal on murennuonagi kui kadai, luja da kuolematoi. Se puskiekseh puolekkai kuivehtunnuois oksistah vie vihandua oksua, daže kypsiä muarjua. Seiččemen vuozikymmenen jälgeh sidä ainos vai on kaikkiel. Sehäi idäy da vezavuu kahtel tazol: se on kui funktsioniiruiččii, yhtenäine, ainavoluaduzen čoma, pehmei, notkei da modernu kieli muga i oza globalivaldastu kul’tuurua!

Sirkka Vepsä, Karjalan Kielen Seuran hallituksen jäsen

Karjala – kieli ja kokonaiskulttuuri?
Karjalan kieli – mikä se on? Muinainen tuohenpalako muutamine hieroglyfeineen?
Asenteellista, sillä karjalan kieltä on näilläkin seuduilla puhuttu jo 1200 vuotta sitten! Itäisen kulttuurimme ensimmäinen teksti oli karjalankielinen, ei suomenkielinen, tuohelle kirjoitettu, suoperäisessä maastossa säilynyt ”jumalan nuoli” -teksti, tiettävästi vanhin millään itämerensuomalaisella kielellä kirjoitettu teksti!

Karjalan kieli on itsenäinen ja oikea kieli, joka Suomen lähisukukielenä kuuluu itämerensuomalaisten kielten ryhmään suomen ja viron kielten jälkeen puhujamäärältään kolmanneksi suurimpana. Karjala ei siis ole vain nostalgiaa täyteen puhallettu kupla, ei myytti eikä mysteeri. Tuttuus ja vieraus yhtaikaa ovat karjalan kielessä läsnä – eihän ole ollut Karjala-nimistä valtiota! Karjalaiset, mieleltään vapaat kulkurit, ovat ”leiriytyneet kieli mukanaan ” valtaapitävien toimien mukaan milloin lähemmäs Ohtaansalmea, milloin lähemmäs Äänisen tai Laatokan aaltoja, taivaltaneet jopa ”turisteina” Volgan haaralle – aina Tveriin saakka.

Käsittämättömän vaikeissakin oloissa viime sotiemme evakot muodostivat poikkeuksellisen vahvan kieli- ja kulttuurisillan eri puolilla maatamme. Eikä kyse ollutkaan vain ”fyysisen evakkoreen” kitinästä ympäri Suomea! ”Reen jalaksilla” roikkui – juuret katkaistuna – mittaamattoman arvokas kulttuuriperintö rakkaine tapoineen ja ortodoksisine uskontoineen. Samaisessa mytyssä riippui ilmaisukyvyltään rikas, runollinen, joustava, pehmeäsointinen, kaunis ja uudistumisvoimainen karjalan kieli. Onneksi se riippui eikä katkennut!

Evakkorekien navigoinnista vastasi poliittinen valta. Juuriltaan repäistystä ristikansasta ei tullutkaan ”pakkokielikylvyissä” ympäröivään kulttuuriinsa kuin sukkaan piiloon sujahtavaa liki puolimiljoonaista lisää. Elämäntapojen saati kulttuuriperinnön itämiseen uusille asuinsijoille ei oltu mitenkään varauduttu! Maattoman kansan henkinenkin pääoma haavoittui todella pahoin, mutta se ei kaatunut eikä kuollut! Tuhannen päreiksi, säpäleiksi iskettynäkin karjalan kielen pirstaleet ovat rikastuttaneet sekä paikallisen että kansallisen kulttuurimme jalokiveä! Karjala on rikkipirstottunakin kuin kataja, vahva ja kuolematon, puskee puoliksi kuivuneista oksistostaan vielä vihreitä oksia, jopa kypsiä marjoja! Seitsemän vuosikymmenen jälkeen sitä on yhäti kaikkialla. Sehän itää ja versoo kahdella tasolla: se on sekä toimiva, eheä, ainutlaatuisen kaunis, pehmeä, notkea ja moderni kieli että osa kokonaisvaltaista kulttuuria!

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s