Kotiseutualueet, asuinalueet ja reservaatit sekä itsehallinnolliset alueet

Karjalaisten kotiseutualuehankkeen kannalta on olennaista luoda katsetta myös laajempiin kokonaisuuksiin, jotka tavalla tai toisella teemallisesti liittyvät hankkeeseen. On nimittäin ymmärrettävä kokonaisuutta, jotta sen pienimmätkin palaset alkaisivat näyttäytyä toiminnallisina sekä tärkeinä palasina ihmiselämän suuressa mosaiikissa. Tämän takia seuraavassa tarkastellaankin otsikon mukaista aihetta.

Aloitetaan kotiseutualueesta, tuosta hankkeelle tärkeimmästä kokonaisuudesta. Kotiseutualue ymmärretään yleensä tiettynä kokonaisuutena, jonka avulla pyritään vahvistamaan tietyn ihmisryhmän identiteettiä sekä kulttuuria että toimintamahdollisuuksia niin alueen sisällä kuin ympäröivässä yhteiskunnassa. Esimerkiksi Karjalaisten kotiseutuhankkeen kohdalla asia ilmaistaan seuraavasti: ” Ensimmäistä kertaa etelä- ja pohjoiskarjalaiset ja muut suomenkarjalaiset alkavat nyt yhteisvoimin vahvistaa karjalaisten identiteettiä ja karjalaisen kulttuurin osuutta suomalaisessa yhteiskunnassa.”, ja jatketaan myöhemmässä: ” Näin muodostuu lähivuosina ennennäkemättömän voimakas karjalainen toimintaverkosto, joka on myös nykyistä tiiviimmässä yhteistyössä venäjänkarjalaisten kanssa.” Verrattaessa tätä siihen, mitä sanotaan saamelaisten kotiseutualueesta, löydämme yhteneväisyyttä juuri kulttuurin osalta. Saamelaistan kotiseutualuetta kuvaillaan nimittäin kielellisesti ja kulttuurillisesti autonomiseksi alueeksi. Kotiseutualue on täten hyvin lähellä ajatusta asuinalueesta, mutta siinä missä asuinalue voi vaihdella paikasta toiseen historiallisista syistä, niin kotiseutualue voidaan ymmärtää tietyllä tapaa nimensä mukaisesti kotina, jolla on paljon tiukemmat alueelliset määritelmät. Lisähuomiona hankkeen kannalta kannattaa muistaa, että Karjalaisten kotiseutualue on siitä erikoinen, että se on ainakin aluksi sopimuspohjainen.

Maailmassa on kuitenkin paljon muunkinlaisia alueita, jotka määrittyvät etnisyyden tai kulttuurin kautta. Näistä ehkä tunnetuimpia ovat itsehallinnolliset eli autonomiset alueet. Meillä täällä Suomessa tällaista aluetta edustaa Ahvenanmaa, jolla on ollut itsehallinnollinen oikeus jo 1920-luvulta lähtien. Maailmalla muita hyviä esimerkkejä ovat muun muassa Tanskan Grönlanti ja luoteisessa venäjässä sijaitseva Karjalan tasavalta. Itsehallinto ei siis tarkoita itsenäisyyttä, mutta se tarkoittaa suurilta osin omista asioista päättämistä. Esimerkiksi Suomen autonomian aika Venäjän keisarikunnan alaisuudessa tarkoitti niinkin suurta itsehallinnollisuutta, että rajan ylittäminen oli lähellä sitä, mitä olisi toiseen valtioon meneminen: Suomessa oli nimittäin muun muassa oma valuutta.

Sitten meillä olisi tämän lyhyehkön selonteon viimeinen alueellinen määritelmä eli reservaatti. Reservaatit ovat varmasti tulleet tunnetuimmiksi Amerikan alkuperäiskansojen kautta, mutta ei reservaatti ole vain tähän sidoksissa. Lyhyesti määriteltynä reservaatti on nimittäin alue, joka on varattu jotain erityistarkoitusta varten. Tämä ei siis suinkaan viittaa pelkästään kansalaisuuksiin tai alkuperäiskansoihin vaan voi liittyä myös muun muassa esimerkiksi luonnonsuojeluun. Kyseessä on siis termi, joka ei suoranaisesti rajaudu koskemaan vain ihmisten asuinaluetta, vaikka se sen kautta yleensä ymmärretäänkin.

Huomaamme siis, että maailma ei jakaannu yksinkertaisesti vain erinäisiin valtioihin vaan valtioiden sisällä on mahdollista olla myös monenlaisia eri alueita, joilla on omat tehtävänsä ja oikeutensa.

Mainokset
Kategoria(t): Kirjoituksia, Uutiset Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s